Psykologinen turvallisuus vahvistuu tai heikentyy jokaisessa vuorovaikutustilanteessa. Tämä kuulostaa vahvalta väitteeltä, mutta se on totta. Joka kerta, kun olemme vuorovaikutuksessa toistemme kanssa, meillä on mahdollisuus rakentaa turvallisuuden kokemusta. Valitettavasti sama pätee myös toisinpäin, ja nämä tilanteet voivat olla usein mitättömiltäkin tuntuvia, ohimeneviä hetkiä, joiden vaikutus on kuitenkin paljon suurempi – erityisesti tilanteiden toistuessa. Psykologisen turvallisuuden heikentäminen harvoin on kenenkään päivittäisellä agendalla töihin tullessa, ja silti näitäkin tilanteita tapahtuu arjessa.
Millaisia nämä hetket voivat olla?
- Henkilö tulee tilaan, mutta ei tervehdi kaikkia tilassa olevia.
- Keskustelussa on osallisena useampi ihminen, mutta puhe osoitetaan vain osalle.
- Yhteisen lounas- tai keskustelukutsun ulkopuolelle jää ihmisiä.
- Tiimiläinen heittää ilmoille ajatuksen, idean tai kysymyksen ja kukaan ei reagoi siihen.
- Yhteisessä palaverissa annetaan näennäinen tila kysymyksille, mutta samalla kiirehditään jo eteenpäin agendalla.
Näissä kaikissa yhteistä on jonkinasteinen kokemus ulkopuolisuudesta. Se ei aina tarkoita dramaattista ja tarkoituksellista ulkopuolelle jättämistä, mutta vaikutukset yksilöön ovat silti suuret. Näihin pieneltä tuntuviin asioihin siis kannattaa kiinnittää huomiota. Kertaluontoisinakin tilanteet tuntuvat ikäviltä, mutta erityisesti toistuessaan niillä on suuri, psykologista turvallisuutta heikentävä vaikutus. Hyvä muistisääntö vuorovaikutustilanteisiin on se, että huomioi kaikki keskustelun osallistujat. Kun käyt dialogia ihmisten kanssa, osoita puheesi kaikille osallisille. Tätä voit ilmentää antamalla katseesi kiertää ihmisten välillä ja välttämällä puheen keskittämistä yhdelle ihmiselle. Osallisuutta keskusteluun lisää tunne siitä, että omat näkemykset ovat toivottuja. Mikäli oma osuus tuntuu lähinnä sivustaseuraamiselta, on puheenvuoron ottamiseen korkea kynnys. Ja kun keskusteluun sitten osallistuu, ajatuksiin tai kysymyksiin tulisi saada jonkinlainen reaktio sen sijaan, että ne jäävät vain ilmaan leijumaan. Tämä viimeisin on hyvä huomioida myös etäympäristössä, ja luoda tiimille jonkinlaiset säännöt viestien kuittaamiseen. Tunne siitä, että oma ajatus tai idea ei saanut aikaan mitään reagointia, nostaa rimaa ajatusten esiin tuomiselle tulevaisuudessa.
Miten psykologinen turvallisuus ja tavoitteet liittyvät toisiinsa?
Tavoitteellisuus ja vaatimukset (tulokset, laatu ym.) ovat työelämän ydintä. Näitä asioita tulemme töihin edistämään päivittäin. Kun puhutaan psykologisesta turvallisuudesta, on sen tärkein aisapari korkea vaatimustaso. Vasta näiden yhdistelmä voi mahdollistaa tilanteen, jossa tiimin suorituskyky nousee merkittävästi. Psykologinen turvallisuus ei yksin takaa toimintaa tai tuloksia, ja puolestaan pelkkä korkea vaatimustaso ilman turvallisuutta, ei ole inhimillisesti kestävää. Taika löytyy näiden kahden yhdistämisestä. Inhimillisesti kestävän työelämän edellytys ei siis missään nimessä ole se, että työn tekeminen olisi jatkuvasti helppoa ja vaivatonta, eikä tiimi kohtaisi ristiriitatilanteita. Tavoitteiden tulee olla tiimin toiminnan keskiössä ja ne saavatkin vaatia ponnisteluja. Psykologista turvallisuutta tulee rakentaa tukemaan korkeaa suoritustasoa, saamalla kaikkien täysi panos yhteiseen tekemiseen. Se mahdollistaa myös sen, että yhteinen keskustelu ja esimerkiksi puuttuminen tilanteisiin, joissa yhteinen etu ei toteudu, helpottuisi.
Mikäli tiimissä työskenteleminen sujuu aina mutkitta, kaikkien nyökytellessä samanmielisinä, usein joku osa yhtälöstä puuttuu. Jos koemme, että yhdessä on leppoisaa ja mukavaa, eikä koskaan tule tarvetta haastaa mitään tai ketään, voi olla tarpeen tarkastella asioita, joita tavoittelemme ja saavutamme yhdessä. Työelämässä ei yksinkertaisesti riitä se, että tullaan paikalle ja aina on leppoisaa ja lokoisaa. Eikä se ole yksilöllekään kestävä ratkaisu. Siksi työn tekemisellä on tavoitteet. Paras mahdollinen suorituskyky syntyy, kun psykologinen turvallisuus kohtaa korkean vaatimustason. Ne eivät siis taistele keskenään, vaan ovat olennaisia rakennuspalikoita samassa yhtälössä. Psykologisen turvallisuuden tarkoitus on saada aikaan paras mahdollinen suorituskyky inhimillisesti kestävällä tavalla. Siksi emme voi hypätä vaatimaan kovia tuloksia ilman turvaa, mutta emme myöskään jäädä turvalliseen tilaan muhimaan ja odottaa erinomaisia tuloksia. Tavoitteet ja korkea vaatimustaso eivät tarkoita, että yrityskulttuuri on myrkyllinen ja ihmiset ajetaan piippuun työn tekemisellä. Ne ovat sitoutuneen ja suorituskykyisen tiimin tärkeimpiä rakennuspalikoita.
Esihenkilö, aloita psykologisen turvallisuuden vahvistaminen seuraavista:
- Varmista, että kaikilla on aidosti mahdollisuus osallistua keskusteluun – kysy mielipiteitä ja näkemyksiä ja luo tilaa keskustelulle. Jos koet, että jotkut henkilöt eivät osallistu yhteiseen keskusteluun, lähde selvittämään syitä kahdenkeskisissä keskusteluissa.
- Varmista hetkiä tiimiytymiselle ja kasuaalille kohtaamiselle – näissä hetkissä vahvistetaan sosiaalisia suhteita. Älä aloita palavereita tiukalla agendalla ja lopeta kiireeseen, vaan mahdollista väljyyttä.
- Pidä tulokset keskiössä – tavoitteiden tulee tuntua ja niissä edistymistä tulee seurata. Tavoitetason laskemisen sijaan ole utelias ymmärtämään, mikä mahdollisesti estää niihin pääsemistä. Muista huomioida onnistumiset. Tavoitteita ja yhteistä suuntaa kirkastamalla luot selkeyttä ja tätä kautta turvaa.
- Luovu auktoriteettiasemasta keskusteluissa – tee selväksi, että kaipaat muiden näkemyksiä ja ajatuksia. Ohjaa keskustelua avoimin kysymyksin, suorien vastausten sijaan.
Lisää aiheesta: Mitä psykologinen turvallisuus ei ole? Lue blogipostauksemme 5 esimerkkiä:
https://www.mindmesolutions.com/tiimityo/mita-psykologinen-turvallisuus-ei-ole-5-esimerkkia/
